Kolmetoista pitkän matematiikan kurssia takana, tämän jakson jälkeen viisitoista, alkaa pian vaikuttamaan elämääni ja ajatusmaailmaani. Tänään matematiikan tunnilla ajatukseni lähtivät harhailemaan opettajan selittäessä tuloperiaatetta ja sitä, miten hänellä esimerkiksi olisi  neljä paitaa, kolme alaosaa sekä kahdet kengät ja tällöinhän hänellä olisi 24 eri asukokonaisuusvaihtoehtoa.

Mitä, jos elämäni olisi kuin funktio? Millainen olisi sen funktion kuvaaja? Kuinka monta nollakohtaa siinä olisi? Mikä olisi sen saavuttama suurin arvo, entä sen paikalliset minimit? Olisivatko paikalliset maksimit elämäni onnellisia onnistumisen hetkiä ja vielä enemmän minua kiinnostaa, kuinka paljon niitä on. Olisikohan elämäni funktion kuvajaa jokin yhtä yksinkertainen kuin tuttu x^2 vai jokin monimutkainen ja kinkkinen ratkaistava? Sisältääkö funktioni itseisarvoja vai onko se paloittainmääritelty?

Onkohan funktioni jatkuva? Ja tietysti minua kiinnostaa funktioni derivoituvuus ja integroituvuus. Olisihan se tietysti mukavaa, että elämäni olisi jatkuvaa, mutta entä jos funktiossani on epäjatkuvuuskohta. Missä kohdassa se silloin on? Mitä siinä mielenkiintoisessa ja tutkimisenarvoisessa kohdassa tapahtuu? Kuolenko hetkellisesti ja koen kaikkia rajatilakokemuksia vai mitä?

Mikäköhän on elämäni raja-arvo? Mitä kohti elämäni siis kulkee tai toisin sanoen, mitä pistettä funktioni lähestyy? Onko se jokin järkevän kuuloinen piste x-akselilta vai onko se jotain niinkin mystistä kuin ääretön. Tavallaan ääretön houkuttelisi funktioni raja-arvona. Ehkä elämäni jatkuu vielä kuoleman jälkeenkin. Ken tietää, vaikka elämäni funktion raja-arvo onkin jonkin epäoleellinen raja-arvo.

Elämässäni tapaan muitankin ihmisiä. Tällöin funktio ei riitä. Tarvitaan vektorit apuun. Jos ajatellaan, että jokaisella ihmisellä on jokin ominaisvektori, olisi helppo tutkia sitä, tulevatko ihmiset keskenään toimeen. Jos kahden ihmisen ominaisvektorit olisivat yhdensuuntaiset, heillä selvästikin yhteiselo onnistuu. Jos vektorit eivät ole yhdensuuntaiset, ei kannata mitään vakavampaa suhdetta toisen kanssa harkitakaan. Ja toiselle ei tarvitse selittää syyksi mitään mistään epämääräisistä tunteista, vaan voi yksinkertaisella matemaattisella toimituksella todistaa, ettei tulevaisuus ole luultavastikaan valoinen vektoreiden takia.

Entä jos funktioni ei ole määritelty reaalilukujen joukossa? Sitten tälle pienelle abiturientille tulee ongelmia selvittää elämänsä kulku. Entä, jos se on liian haasteellinen funktio jopa matematiikan professorille? Entä jos elämä ei olekaan ennustettavissa elämän funktion kautta? (Voisin ryhtyä ennustajaksi, jos veisin tätä ajatusta elämän funktiosta eteenpäin...)

Lukion pitkässä matematiikassa käytetyt apuvälineet ovat sen sijaan vertaansa vailla. Mitä toivottomat opiskelijat tekisivät kokeessa ilman rakasta Maol taulukot, eli tuttavallisemmin maol. Mistä löytyy se varma tieto, johon voi luottaa, jos ei maolista.

Toinen yhtä tärkeä apuväline on laskin. Oma rakas TI-86:seni on erittäin lahjakas, tosin kaipaa hivenen koulutusta. Yhteistyömme on muuten täydellistä, mutta toisinaan kaipaisimme ehkä enemmän yhteistä harjoitusta sekä minun tulisi tarjota TI-86:selle enemmän aikaa, jotta välttyisimme ikäviltä näppäilyvirheiltä. En nimittäin haluaisi väittää laskimen antamaa tulosta vääräksi, kun se on eri kuin se, jonka laskin päässä. TI-86 osaa paljon temppuja ja oppii koko ajan lisää. Tai lähinnä minä opin hyödyntämään tämän uskollisen ystäväni taitoja. Miten selviäisinkään elämästäni, jos en olisi oppinut eräällä fysiikan tunnilla, miten laskimen saa arpomaan satunnaisia lukuja joltain tietyltä väliltä, jonka olen antanut.

Mitä pitkä matematiikka on siis minulle antanut? Kuinka usein joudun opiskelujen jälkeen esim. derivoimaan? Tarviiko minun todella rakentaa se uima-allas ja tutkia, mikä olisi paras syvyys ja pinta-ala, jos haluan uima-altaani tilavuudeksi jonkin tietyn. Kuinka usein lasken mahtuuko autoni sillan alta? Enkä varmaan koskaan tule selittämään lapsilleni huvipuistossa, miksi Matti saa mennä possujunaan, mutta Maija ei saa hattaraa totuustaulun avulla. Jos ei muuta, niin ainakin sain rattoisan hetken matematiikan tunnilla.