Ihmiset ovat jo ikuisuuksien ajan pohtineet ja vaivanneet päätään koettamalla keksiä ratkaisun askarruttaneeseen kysymykseen, mikä on elämän tarkoitus. Suurelle osalle on varmasti tullut tutuksi Douglas Adamsin teoksessa esiintynt luku 42. Oikeastaan pidän tuota jopa nerokkuutta lähentelevänä teoriana. Ja kaiken lisäksi, 42 on ihan kiva luku. Löytyyhän lause \"elämän tarkoitus on 42\" eräästä kanta-asiakaskortistani.

Minun elämäni tarkoitus ei kuitenkaan taida olla 42, jos ei tuo kyseinen luku muutu jotenkin merkittäväksi elämässäni tulevaisuudessa. Tänään matematiikantunnilla oivalsin, mitä on se, minkä takia aamulla nousen ja mille päiväni perustan, mikä mahdollistaa elämiseni ja mikä tuo sisältöä elämääni.

Aamuisin herään ja ensimmäisenä ajatuksena on, että haluan takaisin nukkumaan. Saan itseni pitkän suostuttelun jälkeen ylös sängystä ja ajattelen, että käyn vain koulussa ja tulen kotiin ja pääsen taas nukkumaan. Koulussa elän sen ajatuksen voimalla, että pian pääsen nukkumaan.

Elämäni tarkoitus on siis nukkuminen.