Tänään tuli todettua, ettei tästä tytöstä ole fiksuksi ajattelijaksi. Olen enemmänkin epämääräinen höslä. Kaiken järjen mukaan höslä ei edes ole suomea, mutta käytän sitä silti, sillä minusta tuntuu höslältä. Ja kieltämättä se kuullostaa kivalta, vähintään yhtä kivalta kuin kilohaili ja hypistin, jotka varmasti tiedetään suomen sanoiksi. Päästän suustani mitä sattuu sen kummempia ajatellematta. Toisaalta uskon, että viimeaikaisiin möläytyksiin osasyynä on tämä väsymys. Miksei 6h yöunet voi riittää? Miksi BB tulee niin myöhään? Miksi edes katson sitä? Siksi tietenkin, että olen höslä, eivät fiksut sellaista ohjelmaa katso.

Millaistakohan olisi elämä fiksuna? Kaikki olisivat joko kateellisia tai ihailisivat minua tai sitten vain inhoaisivat sitä faktaa, että olisin heitä parempi. Yleisesti fiksuja ihmisiä, kuten vaikka ydinfysikkoja, kunnioitetaan ja annetaan heidän sanoilleen enemmän painoarvoa kuin tavallisen Pertti Poukkoilijan sanomisille, vaikka he väittiäisivät samaa asiaa. Toinen on kuitenkin korkeasti kouluttautunut ja fiksu ja toinen on keksinyt elämälleen jotain muutakin käyttöä kuin ydinfysiikka ja tästä syystä hänen sanansa eivät olisi yhtä painavia. Yleisesti ottaen tuntuu myös siltä, että näitä korkeammin koulutettuja eli ns. fiksuja pidetään parempina ihmisinä kuin niitä sähkömiehiä, mutta onko ihminen toista ihmistä parempi, jos on toista fiksumpi?

Mitä fiksuus edes on? Kuka sen on määritellyt? Oliko/onko fiksuuden määrittelijä fiksu? Onko fiksuus sitä, että tietää kaiken kaikesta ja osaa käyttäytyä fiksusti? Täytyykö fiksun ihmisen aina käyttäytyä fiksusti, saako fiksu ihminen hullutella? Tarviiko ÄO:n olla yli 150, että ihminen on fiksu? Vai määritteleekö jokainen meistä itse, mitä pitää fiksuna?

Jos minun pitäisi määritellä fiksuus, en välttämättä edellyttäisi siihen mitään ydinfysiikan tuntemista, kvanttiteorian hallintaa taikka suhteellisuusteorian täydellistä tajuamista. Fiksulta ihmiseltä edellytän enemmänkin jonkin sortin yleissivistystä sekä hyviä käytöstapoja sekä maalaisjärkeä. Maalaisjärki on kuitenkin sellainen asia, jonka kanssa elämässä pääsee pitkälle. Huolestuttavaa tässä on se, että sanotaan ihmisen olevan yleissivistyneimmillään vastavalmistuneena ylioppilaana, joka on minun kohdallani (toivottavasti) pian edessä. En kuitenkaan tunne itseäni mitenkään yleissivistyneeksi. Ehkä minun täytyy kuitenkin nähdä vielä lisää maailmaa ja saada enemmän elämänkokemusta, jotta tuntisin itseni yleissivistyneeksi. Voisin oikeastaan lisätä noihin fiksun ihmisen ominaisuuksiin vielä elämänkokemuksen.

Entä jos fiksuutta ei olekaan? Jos onkin vain olemassa ihmisiä, jotka tarvitsevat selityksen esim. huonoon koetulokseen. "Tuo sai taas kympin, hän onkin fiksu. Minä sain vain seiskan, en voi saada parempaa, kun en ole fiksu".  Jos fiksuus on tekosyy, kuulun itse niihin ihmisiin, jotka käyttävät fiksuutta tekosyynä. Ehkä jutun pointti ei ole se, ovatko muut fiksuja vaan se, että olen laiska ja olisin itsekin menestynyt kokeessa, jos olisin edes kirjan jaksanut avata.

Voiko ihminen olla fiksu ilman sosiaallista ympäristöä? Tunteeko ihminen yksikseen itsensä fiksuksi vai tarvitseeko hän sen toteamiseen toisia ihmisiä? Tuleeko tämä diagnoosi aina toisilta ihmisiltä? Kun ihminen aikoinaan keksi tulen, olivatko nämä ihmiset fiksuja omasta mielestään vai olivatko he vain tyytyväisiä siihen, että saivat lämmiteltyä ja kypsennettyä ruoka?

Oikeastaan maailma pärjäisi varmaan ilman fiksuuttakin. Olisi vain yksi käsite vähemmän. Ehkä fiksuus onkin vain jonkin fiksun ihmisen keksimä nimitys itselleen, kun hän halusi erottua joukosta ja olla jotain erillaista, jotain suurempaa, jotain muuta kuin oma itsensä.